Kävinpä eilen tuossa naapurikylällä ja sen naapurissa poljeskelemassa. Tarkoituksena oli polkea semmoinen pikku happihyppely, mutta kyllähän siitä ihan täysi lenkki tuli. Tällä kertaa oli hauskaa, kun ei yksin tarvinut poljeskella. Tosin tälläiselle sykevammaiselle ja huonokuntoiselle on aina melkoinen haaste lähteä muiden kanssa polulle. Sen, kun tietää miten muut höntsäilee menemään ja ite tuut puuskuttaen perässä. Tämän kesän tavoitteeni on vesittää omat selitykseni. Esim. Kengät tarttuu lukkoihin: Uudet kengät ja polkimet tilattu.
Tuolla naapurilla kylällä ei ole juurista eikä kivistä pulaa! Onneksi oli kuiva keli, niin mikäs siinä pompsutellessa. Ensin vähän hiekkapolkua, missä irtokiviä, sitten juurakko ja kiviä, sitten kalliota ja juuria. Kauhiasti vaan jännittää nuo pienet kalliolle nousut, joissa on muutama iso juuri poikittain. Laskut on mahtavia ja niissä tekisi mieleni aina polkea vaan lisää vauhtia. Onneksi, joku järki päässäni on muistuttamassa ettei tekninen osaaminen ole ihan sillä tasolla, että voisin vaan antaa mennä.
Sen aika hassu juttu, miten pää koppa toimii. Katsot sinne kauas eteen ja ajattelet, "NYT polje, se menee yli!"- Ja paskan marjat, niinhän sitä kuitenkin mamaa viime hetkellä ja työntää pyörän ylös. Noloa! Kyllähän tuolla kaipasi myös vahvoja reisiä.. Intervallitreeni vois olla aika hyvä talviharraste ja kunnon kyykyt. Jos vaan ehtis/pystyis/jaksais.. Kaveri paineli menemään kuin vuorikauris ja meikällä oli sitten vähän enemmän tälläinen vuorenpeikon tyyli. Selkeänä virheenä ajossa on kivien tuijottaminen. Eihän siihen eturenkaaseen kannata katsella, kun etiäppäin!
Positiivisena huomiona oli se, että moni pelottava paikka meni kuin vettä vaan ylös kalliolle ja toiselta puolelta alas, pikkuinen kynnys: Ei haittaa! Mutta sitten tälläinen kivikossa luikertelu ja siitä pikku pudotus tai vaan järkevää ajoa kapealla ja kivisellä polulla.. Niin ei sitten millään voi ajaa kunnolla loppuun asti. Pakko hölmöillä. Millähän ilveellä sen kaatumisen pelon selättäisi?
Siinäpä sitten koko lenkin asiaa miettineenä, kaaduin nolla vauhdista johonkin nokkosnäreeseen. HAHAAH, mikä spede!
Mahtava pari tuntinen ulkoilu, hiki lensi ja sykkeet saatiin taas lähelle huippulukemia. Tästä on sosejalan mukava jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti