Sunnuntaiajelu

Oli aamulla väsynyt olo, mutta ajattelin lähteä polkaisemaan pikku lenkin, jos sitä vaikka virkistyisi.
Ei mennyt suunnitelma ihan putkeen, kun heti alkumatkasta huomasin sykkeiden olevan normaalia korkeammalla.
Yritin sitten edetä rauhallisesti, mutta jalat olivat ihan puuroa. Ylämäessä ei löytynyt mitään

lihaksia, jotka olisivat tuoneet pyörää eteenpäin. Sykkeet melkein tapissa pikku nyppylän jälkeen.
Toisilla kesäloma palauttaa ja virkistää, mulla kävi nähtävästi ihan toisinpäin.
Omat "kotipokemonit" järjestivät nähtävästi riittävän aktiviteetin, että alkuloman hyvä vire katosi jonnekkin viikkarin pallomereen.


Kerrankin kun sai seuraa lenkille, olisi ollut mukava polkea vähän reippaammin ja yrittää itsensä ylittämistä niissä teknisemmissä kohdissa, mutta tällä kertaa se jäi haaveksi.
Olen huomannut kuinka muiden kanssa polkiessa ei kehtaa jäädä käkäilemään, vaan sitä onnistuu paikkoissa, mitkä tuntuvat liian jännittäviltä.
Eniten otti luonnon päälle se, että oli muutamassa kohdassa pakko oikoa ja odotella toisia tien varressa. MurrrRRR. mä haluan treenata ja kehittyä, miksei kroppa voisi toimia! Matkalla mietin, että taitaa olla aika laittaa pyörä huoltoon ja pitää pikku tauko. Ja sitten nauroin ääneen! ei tietenkään mitään taukoja. Jos sitä välillä kävisi hissukseen rullailemassa lenkkejä tietä pitkin ja sitten, kun voimat palailee suuntaa takaisin metsään.


Kanervikkoparkki, muita odotellessa

Blääh, totesi ärtynyt polkija

On kyllä mageeta kun ihan lähistöltä löytyy hauskoja polkuja, joissa ei haasteet lopu vielä kesken.
Etenkin tykkään niistä kunnon laskuista, pitäisköhän joku kerta ihan kokeilla saako pyörän ilmaan niistä nypyistä..


Kävimme siinä samalla vaklaamassa lähistölle rakennettua XCO-rataa ja HUH! Se pätkän minkä näin jää kyllä ajamatta vaikka kuinka treenaisin. suht lyhyt, mutta jyrkkä nousu ja käännyttään ja noustaan lisää. Ei näillä voimattomilla tukeilla sinne mennä. Täytyy mennä joskus vaklaamaan miten oikeat pypäilijät sen vetää.


Tällä kertaa surkea yritys olla maastopyöräilijä. kuitenkin jatkan iloisin mielin eteenpäin ja parin viikon päästä lähden Sappeelle hakemaan lisäoppia alamäkiajoon. Sain lainaan pyöränkin ettei tarvitse lähteä jäykkäperällä..  Eihän sitä tiedä, jos vaikka enskakärpänen puraisisi!