Tulevaisuus

Tänään mä kävin muksujen kanssa harjoittelemassa maastopyöräilyn alkeita.
johan nuo kohta ajavatkin maastossa kovempaa kuin minä!

Slickseillä asvaltilla ja vähän polullakin

Heissan, pitkästä aikaa!

Nyt olen jo kolmesti päässyt kokeilemaan, miltä fillarointi tuntuu pitkän talven jälkeen. Ekalla kertaa tuntui yllättävän helpolta ja mukavalta. Hyvin rullasi vaikka alla olikin nastat. Sen jälkeen meni nastat vaihtoon ja laitoin ihan sileät renkaat pyörään. eihän tässä vielä metsään mennä, kun siellä on maa jäässä.. Muutama viikko sitten siis palasin fillarin selkään ja poljeskelin sellaisen pikku lenkin teitä pitkin. n. 20 km. vitsi, miten kivaa oli rullailla ja nuuskia kevättä ilmassa! Luulin, että henki menee, mutta pikemminkin sitähän heräsi henkiin.

Sama tuli tehtyä tuossa torstaina. Ei ollut kyllä aivan samanlaista euforiaa polkemisessa. Keskiviikkona oli kevään pätkä koulua tavallaan ohitse ja yksi stressinaihe vähemmän, niin olisi voinut vaan nukkua. Hyvin sitä huomaa, kun on istunut talven pääsääntöisesti koneen edessä tai bussissa tai luennoilla, niin sitä jähmettyy. Karmea rapakunto! Väsyneellä keholla eteneminen on hieman väsynyttä. Mielenkiintoista on tuo sykemittarin tulos (näkyy alempana kuvassa). Olen siis kärsinyt tästä ylikunnosta jo pitkään, mikä nostaa pienessäkin rasituksessa sykkeen kohtuuttoman korkealle. Mittarin perusteella voisi kuvitella, että olipa hieno lenkki, mutta totuus on kyllä toinen. Sykkeet pitäisi olla järjestään alempana, n. 20 yksikköä. (Löysin yhden hyvän sivuston aiheesta: http://www.sykeanalyysi.fi/ )

Tänään tarkastelemassa lähipolkujen kuntoa.

OnOne 456

Voisi luulla, että tämä on positiivinen tulos...

Tähän kauteen lähdenkin.. Ts. yritän parhaani mukaan lähteä maltilla ja realismilla. Mä en vaan pysty enkä kykene samanlaiseen tavoitteelliseen treeniin kuin "normaali" harrastelija. Mun on vaan rakennettava kuntoa ihan rauhallisilla rullailuilla ja yritettävä pitää syke matalalla. Ainoa tie jatkumoon! Mun on turha edes miettiä kisaamista tai rankkoja harjoitusohjelmia, niin kauan kun keho on ylirasitusmoodissa.                                           Ei muuten ole helppoa polkea rauhallisesti, kun kevät tuo innon pintaan ja olisi niin mukava painaa menemään. Kun nyt vaan ymmärtäisin ettei se kannata, koska kehon palautuminen on todella hidasta. Hyvänä esimerkkinä aiheesta on eksymiseni zumba tunnille, missä jo lämmittelyssä lähti syke kohti pilviä eikä hirveästi laskeutunut koko tunnin aikana. Kaksi viikkoa meni palautumiseen, joista ekalla viikolla ei ollut voimia edes ajatustyöhön. Se on muuten todellista p**aa. Ja samalla keho on niin ylikierroksilla ettei edes nukkumaan pysty.

Lätäköitä ja maa on jäässä, vaikkei lunta ole.

Olihan tämä muksaa!

Torstaina ja tänään tuli eksyttyä metsänkin puolelle, Pitihän sitä käydä tarkastamassa, koska pääsee poluille. Sammalmättäät olivat jäässä ja niin oli maakin. Pohjoisen puolisilla poluilla oli myös jäätä maan pinnassa. Oli muuten pikkasen hukassa tuo juurien ylitys!

Jos nyt hieman ottaisin opikseni viime vuodesta ja kesken loppuneesta kaudesta ja suostuisin kaikessa rauhassa totuttelemaan polkemiseen asvaltilla. Rakentaisin sitä kuntoa polkuja varten ja samalla saisin sykkeet pidettyä paremmin kurissa. Ei kyllä malttaisi. Haluisin taas tamppaamaan polkuja!

Tänään kävin tieltä puikkailemassa metsään tutkimassa, miltä polku näyttää. Järkytyksekseni huomasin, että lempipolkuani on tuhottu. Yhdestä kohtaa hiekkakuoppa on laajentunut ja vienyt osan jouhevaa hiekkapolkua, missä on mukava laskea vauhdilla. Toisessa kohtaa joku innokas mopoilija on ruovittanut märän metsän niin syville urille ettei siinä ole enää kiva polkea filsulla. Ainakaan märällä kelillä. Ja todella monessa kohtaa on metsää hakattu. Tuskin siellä kukaan risusavotta tekee, joten on lähdettävä etsimään uusia polkuja, kun kevät on pidemmällä. Olis kyllä kiva, kun meidän kunnallisvaaliehdokkaissa olis ollut jku, joka haluaisi kehittää luontomatkailua täällä ja kannustaisi mtb-reittien kehittelyyn. Ja tietty enduro (mopo) kuskeille omat luvalliset reitit, missä saa jyngittää sielunsa kyllyydestä, että jää meille pienempi renkaisille ja vähemmillä hepoilla liikkuvillekin jotain. ;)

Mut hitsi, miten mahtavaa K-E-V-Ä-T!